Keräily, pääosassa suomalaiset hälytysajoneuvot

Keräilyharrastus, että on jotain "syytä" kierrellä kirppareilla. Pääosin etsin  suomalaisia hälytysajoneuvoja. Poliisi ja paloautot, ambulanssit ja hälytyshelikopterit sekä moottoripyörät pääsevät vitriineihin lasin taakse ihailtaviksi. Koolla ei ole väliä ;), on ihan pikkuisia ja suurimmat on pikkuauton kuljetusautoja, johon mahtuu sisään kymmeniä pieniä autoja.

Dubaista tuli ostettua poliisi-Lamborghinin pienoismalli.Oli pakko!










Mikäli tiedät, kuka myisi mustan Saab-99:n, sen vanhan peltisen pikkuauton, vinkkaatko ( merjavetelainen62@gmail.com ).

Nyt lisäsin viimeisimmät  kuvat, kokoelma kasvaa koko ajan.

 Nämä tässä oikealla on minun aarteitani, muoviautoja 50 ja 60-luvulta.

 Moottoripyörä on moottoripyörä..pari poliisiakin kyydissä.

 Poliisi 200-tapahtumasta sain ilmapallon. Kiva jonottaa puolta pienempien joukossa, sain pari poliisikoirakorttiakin..

 Helikoptereita on sekä poliisi- että Sepe ja muita pelastuskoptereita.

 Pelastus- ja paloautoja.

 Pieniä ambulansseja, vanhimmat 60-luvulta. Pari vanhaa taxiakin joukossa.

Oikealla poliisin pelastusvene ja traileri sekä hinausauto.

Nämä on isoja! Poliisi- ja Pelastuslaitoksen autoihin mahtuu pikkuautoja sisälle vaikka kuinka monta.
Alla ulkomailta ilmeisesti joskus tuotu kuorma-auto, jossa on sisällä satama ja paljon pieniä vanhoja pikku-pikkuautoja. On ollut jollekin lapselle tai ehkä itse tuojalle varmasti unelmien täyttymys, löytyi kirpparilta. Tämäkin on aarre, vaikkei hälytysajoneuvo olekaan.

Kannon kaivuuta ja sepeliä seinän viereen.

SEPELIÄ SEINÄN VIEREEN!
Seinänvieren päivitys. Ihanaa kun on kevät ja pääsin taas lapion varteen. Olen varmasti ollut myyrä edellisessä elämässäni, niin minä nautin kaivamisesta..Raksu toimi kärrymiehenä ja putsasi kivijalkaa maalauskuntoon.( huomauttelee muuten tuossa, että on virallisesti riippusokkeli.)

"Kivijalka" kaipaa maalausta ja samalla kaivetaan mullat pois seinän vierestä. Täytetään monttu sitten sepelillä  ja lisätään 100 millin routaeristys. Ei meillä kylmä ole ollut, mutta siistitään vähän seinänvierustaa.

Sunnuntain urakka päätöksessä. Jatketaan viikolla hommia, pitää vähän lepuuttaa kroppaa. Oli kylmiltään aika rankkaa, vaikkakin ihanaa puuhaa.

Yllä lähikuva sokkelin reunasta ja tukipilarista.
                                                              

                

Mullan päälle laitettiin suodatinkangas ja 2 X 50 mm routaeristettä. Pieni kaato talosta poispäin ja sepelit talon viereen.

  Alla sokkelin maalausta. Sokkeli on ehjä ja melko sileä. Talon kulmaan tehtiin pieni paikkaus sementillä, kun vesi oli hieman rapauttanut kulmaa. Suklaan ruskea väri ja maalina Yki-sokkelimaali, yksi kerros riitti peittämään hyvin.

Pienillä asioilla saa ihanan siistiä jälkeä. Tulipahan tarkistettua sokkelin alareuna ja lisättyä routaeriste kovien talvien varalle. Onhan tämä talo aikanaan hyvin tehty sen ajan rakennussäännösten mukaan. Enemmän tuo mullan poisto talon viereltä on silmänilo, kuin pakollinen toimenpide, kun salaojille ei ole tarvetta. Väri on astetta vaaleampi kuin tulevan katon peltien ruskea.

 Kova homma, mutta kannatti. Laitettiin lauta sepelin ja mullan väliin, niin ruoho ei valtaa sepelialuetta.Multaa pitää vielä hieman lisätä ja heitellä nurmikonsiementä pinnalle, niin seinänvieret on siistit.

Talon päädystä katsottuna lopputulos, Tosi siiti! Kunhan kattoremontti on valmis, istutetaan vielä nurmikko.

KANNON TUHO!

 Viime kesänä kaadetun jasmiinipuun kanto oli tulevan terassin paikalla. Aloitettiin syksyllä kaivamista, mutta kiinnostus loppui ennen lumen tuloa.

 Yläkuvassa työkalut käytössä, viereisessä jo vääntynyt rautakanki ja kaivettu multa juurten ympäriltä. Kova homma, ei auttanut kun sahata jokainen juuri vuorotellen poikki ja kangeta kantoa, jotta näki mistä vielä kanittaa.

Oikealla kolo, kun kanto saatiin kangettua pois montusta, alla komeus kokonaisuudessaan. Mikä voittaja fiilis! Ei kun peräkärryyn ja kaatopaikalle.

Askarteluita

 Kynsilakkakukkia. Aineina kierrevihkon kierre avattuna sekä kynsilakkoja.
Työkaluina kahdet nokkapihdit ja kynä. Ensin kierretään kukan terälehdet kynän avulla halutun mallisiksi ja sen jälkeen kiersin varret ja taittelin lehdet kukille. Kynsilakan kanssa saa hieman tehdä töitä, että lakka jää kukkiin, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Kukkien keskustaan voi laittaa toista väriä, että kukista tulee luonnollisemman näköisiä. Kukat ovat kuin lasia.

Äitienpäiväksi valkovuokkoja:

Vielä lisää vihreää, kynsilakka loppui kesken.Keltaista kukkien keskustaan ja pikkuvaasiin äidille 8.5.2016.

Valmis kimppu.Onnea äidille <3

 Äitienpäiväkortti. Äiti toivoi käsilaukkua lahjaksi. Kortin sisällä on rahat laukkuun. On senverran henkilökohtainen asia naiselle, että siihen täytyy tykästyä kaupassa. Onnea äidille!

Ajankuluksi naulailin ruostuneet ja vääntyneet naulat pikkupölliin. Taitaa jäädä vessataiteeksi..pöllöä yritin.

 Kuusamon metsissä samoillessa saattaa joskus löytyä poronsarvi, meillä on tuuri käynyt kolmesti toistaiseksi.

 Kultamaalia pintaan ja sarvet ovat salonkikelpoiset olohuoneen seinän koristeeksi. Sarveen voi porata poralla reijän ja ruuvata kiinni. Toinen vaihtoehto olisi kiinnittää ne kiinnikkeillä, esimerkiksi reikänauhalla ja ruuveilla.

Upeat!

Koristellut piltti- ja hillopurkit sopivat tännekin.

Puhelimen kuoren "tuunaus". Sain pojan vanhan puhelimen ja kansi oli mieleeni liian miehekäs. Farkkukangasta liimalla päälle ja pikku koristelut, niin johan näyttää tyttömäiseltä.

Syreeniaidan istutus ja kasvu

 Pihan reunaan ei ollut istutettu mitään valmiiksi, joten saimme itse päättää, millä tienvieren reunustamme. Kävimme Kukkatalossa vähän katselemassa ja kysymässä, mikä kasvaisi nopeasti ja olisi helppohoitoinen pihan reunusaidaksi. Päädyimme lilaan aitasyreeniin, jonka ei pitäisi kasvaa kovin korkeaksi ja josta tulisi tarpeeksi tiheä aidaksi ajan kanssa. Pihan reunoille meni yhteensä yli 50 tainta.

 Mittasin 1,5 m tien reunasta ja noin 70 cm taimien väliin ja merkkasin kaivettavat kohdat narun avulla samaan linjaan. Kaivoin noin 35 cm syvät ja kutakuinkin samanlevyiset montut, joihin laitoin lannoitettua multaa pohjalle ja pintaan montusta kaivetun, myös ihan hyvän mullan, mikä näkyy alakuvasta. Kuulimme, että tontillamme on ollut aiemmin porkkanaviljelmä, joten maaperä on ravinteikasta, kivetöntä ainesta.

 Alkukastelun teimme vesiletkulla, myöhemmin luonto hoitikin säännöllisen kastelun. ( kesä 2015 )
Ensimmäisenä kesänä puskat juurtuvat, mutta siitä huolimatta kasvua tapahtui jo noin 10 senttiä. Yhtään kuivanutta alkua ei syksyllä ollut, kaikki jäivät hyväkuntoisina odottamaan talven tuloa.

Ensimmäinen talvi mennyt. Kaikki syreenintaimet selvisivät lumesta ja pupujusseista, toisin kävi omenapuun alulle. Ei yhtään kukkaa vielä tänä kesänä, mutta paljon uusia alkuja tunkee juuristosta. Tiheää aitaa saamme odottaa vielä pari vuotta, kukkia toivomme jo ensi kesäksi. Laitan taas kuvaa vuoden päästä.

Kyllä on puskat kasvaneet. Jälkimmäinen kuva kesäkuun alusta 2017. Juurtumiseen meni vuosi 2016, puskat teki poikasia juureen urakalla. Kunhan tämä aita kasvaa vielä pari vuotta, saamme  kivan näkösuojan tieltä pihalle päin.

Näin ihana aita on kasvanut kolmessa vuodessa. Korkeimmat pensaat ovat jo reilusti yli metrin korkuisia,tuuheita ja kukkivia. Pensaissa on kaikissa lilat kukat.